Rinnakkaisjulkaisemiseen vauhtia

Porkkanaa, keppiä vai jotakin muuta?

Maailmalla on lähes 100 yliopistoa, tutkimuslaitosta ja tutkimuksen rahoittajaa, jotka vaativat rahoittamansa tutkimukset verkkoon vapaasti saataville¹. Tälläistä vaatimusta kutsutaan open access -mandaatiksi. Mandaatti on keppi, joka pakottaa tutkijat tallentamaan tutkimusartikkelinsa rinnakkaiskopion oman organisaation julkaisuarkistoon. 

Rinnakkaistallennus² oman organisaation julkaisuarkistoon ei ole tutkijoiden työlistan kärjessä. Jos mandaattia ei ole, tallennus jää usein tekemättä. OA-mandaattien vaikutuksesta rinnakkaisjulkaisemiseen on tehty tutkimuksia. Käytännön kokemukset Australiasta ovat osoittaneet, että suosittavalla politiikalla voidaan saada ainoastaan 20 % tutkimusjulkaisusta avoimeen julkaisuarkistoon. Sen sijaan velvoittavalla päätöksellä voidaan päästä parhaimmillaan jopa 90-100 %:iin. (Sale 2009). On myös huomattu, että tutkijat suhtautuvat yllättävän positiivisesti rinnakkaistallennusvelvoitteeseen. Swanin ja Brownin (2005) tutkimuksen mukaan 81 % tutkijoista noudattaisi mielellään rinnakkaisjulkaisemisvelvoitetta, vain 5 % kieltäytyisi tallentamisesta.

Onko mandaatti ainoa mahdollisuus, jolla tutkijoiden tutkimustulokset saadaan avoimesti kaikkien saataville? Tätä mietitään tällä hetkellä joka puolella maailmaa. Mandaattiorganisaatioita ei maailmanlaajuisesti ole vielä paljon. Suomessa ensimmäinen oli Helsingin yliopisto, joka velvoittaa tutkijansa tallentamaan tutkimusartikkeleidensa kopion yliopiston ylläpitämään arkistoon 1.1.2010 alkaen.

Tampereen yliopisto tuli hyvänä kakkosena, mutta erilaisella päätöksellä: Tampereen yliopiston päätös ei ole mandaatti. Se on kehotus tutkijoille artikkeleiden tallentamiseen yliopiston osoittamaan julkaisuarkistoon 1.1.2011 alkaen. Ottavatko Tampereen yliopiston tutkijat kehotuksen tosissaan? Open access -liikkeen vahvana puolestapuhujana tunnettu Stevan Harnad on omassa Open Access Archivangelism -blogissaan arvellut, ettei yliopiston päätös tule toimimaan³.

Porkkana toimii opinnäytteiden julkaisemisessa

Tampereen yliopistossa on saavutettu hyviä tuloksia opinnäytteiden verkkojulkaisemisessa. Metodina niissä ei ole ollut mandaatti - keppi, vaan porkkana. Väitöskirjoista julkaistiin verkossa 97 prosenttia vuonna 2008⁴. Yliopisto on jo 10 vuoden ajan korvannut väittelijöille tiedekunnan ja kirjaston jakeluja varten painatettavien väitöskirjojen painatuskuluja, mikäli väittelijät antavat luvan julkaista väitöskirjansa verkossa. Korvaus ei ole rahalla mitattuna suuri, mutta se on ollut yhdessä joustavan julkaisuprosessin kanssa yksi tekijä hyvän tuloksen saavuttamisessa.

Tampereen yliopisto on hyvässä vauhdissa myös lisensiaatintutkimusten ja pro gradu -tutkielmien verkkojulkaisemisessa⁵. Syyskuussa 2009 oli verkossa 84 prosenttia kuluvan vuoden graduista. Lisensiaatintutkimukset olivat verkossa sataprosenttisesti. Opiskelijoiden porkkana on yliopiston varoista maksettu kansitettu gradu, jota tarvitaan laitoksen hyväksymisprosessia ja kirjaston arkistoa varten. Aikaisemmin opiskelijat maksoivat gradujen tulostukset itse.

Tärkein tekijä onnistuneessa opinnäytejulkaisemissa on kuitenkin opiskelijan työprosesseihin nivottu julkaisuputki, joka valmisteltiin vuonna 2005 yliopiston laitosten, tiedekuntien, opintotoimiston, tietokonekeskuksen ja kirjaston yhteistyönä. Tätä ennen, kun gradujen verkkojulkaiseminen aloitettiin vuonna 2000, saatiin verkkoon neljässä vuodessa korkeimmillaan vain 16 prosenttia vuosittain hyväksytyistä graduista.

Yliopisto korvaa opinnäytteiden painatuskuluja vastineeksi verkkojulkaisuluvasta

Rinnakkaisjulkaiseminen osaksi tutkijan työtä: tarvitaanko keppiä?

Rinnakkaisjulkaisemisen hyödyt ovat kiistattomat. Tutkimuksen tulosten avoin saatavuus tukee sekä tutkijan että yliopiston tutkimustyön näkyvyyttä ja vaikuttavuutta, lisää tieteellisen tiedon saatavuutta yleisesti ja auttaa tutkimustoiminnan arvioinnissa. Esimerkkinä hyvästä näkyvyydestä kertoo se, että Acta-julkaisuarkistossa on käynyt vuonna 2009 yli 200 000 vierailijaa syyskuuhun mennessä. Actan väitöskirjojen tiedot haravoidaan myös tunnettuihin kansainvälisiin tietokantoihin, OAIsteriin ja DART-Europeen , mikä on entisestään lisännyt Tampereen yliopiston väitöskirjojen näkyvyyttä ja saatavuutta.

Huomattavista eduista huolimatta tutkijoiden motivointi rinnakkaisjulkaisemiseen on haastava tehtävä. Tutkijat eivät mielellään vietä aikaansa yliopiston tietojärjestelmien parissa, ja myös julkaisulupa-asiat saatetaan kokea ongelmallisina. Jotta rinnakkaisjulkaiseminen saavuttaa suuremman suosion, tutkijoille on tarjottava luotettava tukipalvelu ongelmatilanteisiin sekä ennen kaikkea vaivattomat tallennuskäytännöt. Tavoitteena on, että tallennus julkaisuarkistoon nivoutuu juohevasti tutkijan nykyisiin työprosesseihin.

Parhaassa tapauksessa tutkijat huomaavat itse rinnakkaisjulkaisemisen edut ja kokevat sen tuovan lisäarvoa työlleen - ilman yliopiston pakotetta taustalla. On kuitenkin mahdollista, että vasta mandaatti herättää suurimman osan tutkijakunnasta toimimaan. Yliopistoille mandaatti on osoittautunut toimivaksi työkaluksi tutkimusjulkaisujen saamisessa omaan julkaisuarkistoon. Olipa yliopiston politiikkana sitten mandaatti tai suositus, niin ehdotukset hyvistä tallennuskäytännöistä ovat kullanarvoisia. Niitä toivomme kaikilta lukijoilta.

Viitteet

¹Tietoja yliopistojen, tutkimuslaitosten ja rahoittajien OA-mandaateista on saatavilla ROARMAPissa (Registry of Open Access Repository Material Archiving Policies), jossa on tällä hetkellä (17.9.2009) 98 tutkimusjulkaisuja koskevaa OA-mandaattia (43 organisaatiokohtaista, 14 tiedekunta-/laitoskohtaista ja 41 rahoittajakohtaista).

²Rinnakkaisjulkaisemisella (käytetään myös termiä rinnakkaistallennus) tarkoitetaan sitä, että yliopistoissa ja korkeakouluissa toimivat tutkijat tallentavat tieteelliset julkaisunsa myös oman yliopistonsa tai korkeakoulunsa ylläpitämään avoimeen julkaisuarkistoon (institutional repository). Avoimessa julkaisuarkistossa olevat julkaisujen rinnakkaiskopiot ovat verkossa kaikkien saatavilla.

³http://openaccess.eprints.org/index.php?/archives/622-Correction-U.-Tampere-Policy-Merely-A-Request,-Not-A-Mandate.html

⁴Tampereen yliopiston väitöskirjojen julkaisuarkisto läöytyy osoitteesta http://acta.uta.fi

⁵Tampereen yliopiston pro gradu -tutkielmat ja lisensiaatintutkimukset julkaistaan omassa julkaisuarkistossaan http://tutkielmat.uta.fi

5.10.2009

Teksti

Soile Levälahti,
julkaisuamanuenssi, julkaisukeskus,

Stefan Oino,
tietoasiantuntija, julkaisukeskus ja

Outi Sisättö,
kustannuspäällikkö, julkaisukeskus

Lähteet

Kuchma, I. (2009). Open Access Policies in Developing and Transition Countries. In: World Library and Information Congress: 75th IFLA General Conference and Council, 23-27 August, Milan, Italy. (Unpublished). http://www.ifla.org/files/hq/papers/ifla75/142-kuchma-en.pdf.

Rinnakkaisjulkaiseminen ja tutkimusjulkaisujen avoin saatavuus Tampereen yliopistossa (2009). Rehtorin päätös 16.4.2009. Tampereen yliopisto http://www.uta.fi/hallinto/rehtoristo/paatoksia2009.html

ROARMAP - Registry of Open Access Repository Material Archiving Policies. http://www.eprints.org/openaccess/policysignup/.

Sale, A.H.J. (2009). Academic Participation. In: Gaining the momentum: Open Access and advancement of science and research, 14 May 2009, CSIR, Pretoria, South Africa. (Unpublished). http://eprints.utas.edu.au/8693/.

Swan, A. & Brown, S. (2005). Open access self-archiving: An author study. Key Perspectives Ltd. http://eprints.ecs.soton.ac.uk/10999/1/jisc2.pdf.

Tutkimusjulkaisujen avoin saatavuus Helsingin yliopistossa (2008). Rehtorin päätös 126/2008 (26.5.2008). Helsingin yliopisto. http://www.helsinki.fi/ejulkaiseminen/rinnakkaistallennus/pdf-tiedostot/126_08.pdf.