 |
PsL Eija Stengårdin psykologian alaan kuuluva väitöskirja Journey
of Hope and Despair. The Short-term Outcome in Schizophrenia and
the Experiences of Caregivers of People with Severe Mental Disorder
(Toivon ja epätoivon matka. Skitsofrenian lyhyen aikavälin
ennuste ja vakavista mielenterveyden häiriöistä
kärsivien potilaiden omaisten kokemukset) tarkastetaan 25.2.2005 klo 12 Tampereen yliopiston Attilan kiinteistön luentosalissa B661, Yliopistonkatu 38, Tampere. Vastaväittäjänä on dosentti Antti Uutela (Kansanterveyslaitos). Kustoksena toimii professori Markku Ojanen. *** Eija Stengård on syntynyt Tampereella ja hän on suorittanut psykologian lisensiaatin tutkinnon Tampereen yliopistossa. Nykyisin hän työskentelee vt. kehittämispäällikkönä Stakesin mielenterveysryhmässä. Stengårdin
väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis;
1066, Tampereen yliopisto, Tampere 2005. ISBN 951-44-6239-4, ISSN
1455-1616. Ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta
Electronica Universitatis Tamperensis; 417, Tampereen yliopisto
2005. ISBN 951-44-6240-8, ISSN 1456-954X, http://acta.uta.fi. Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere, puh. (03) 215 6055, e-mail: taju@uta.fi. Lisätietoja: Eija Stengård, 040-518 8959 (työ), eija.stengard@uta.fi LEHDISTÖTIEDOTE Psykiatrinen hoitojärjestelmä on muuttunut viimeisten kahden vuosikymmenen aikana huomattavasti. Psykiatrisia sairaalapaikkoja on voimakkaasti vähennetty ja potilaat hoidetaan pääosin avohoidossa. Avohoidon mahdollisuudet vastata näin syntyneisiin uusiin haasteisiin ovat kuitenkin monin paikoin olleet riittämättömät ja omaisten vastuu sairastuneen läheisen arkipäivän selviytymisestä on selvästi kasvanut. Väitöskirja koostuu viidestä erillisestä tutkimuksesta. Tutkimuksissa selvitettiin uusien skitsofreniapotilaiden sairauden kulkua kahden vuoden seurannassa sekä omaisten tilannetta ja tuen tarvetta. Lisäksi tutkittiin omaisille tarkoitettujen koulutusryhmien vaikuttavuutta. Tutkimuksiin osallistui yhteensä 227 skitsofreniapotilaasta ja 1 224 omaista. Tutkimusmenetelminä käytettiin kyselylomakkeita, strukturoituja haastatteluja sekä hoitokertomustietoja. Skitsofreniaan sairastuneiden miesten työ- ja toimintakyky osoittautui heikommaksi kuin naisten. Hoitosuunnitelmissa miehillä suunniteltiin kuntoutusta erityisesti sosiaalisten taitojen ja työkyvyn kohentamiseksi, kun taas naisille suositeltiin miehiä useammin psykoterapiaa. Lähes 60% omaisista koki psyykkistä kuormittuneisuutta. Noin 15-25% omaisista huolenpito sairastuneesta läheisestä oli siinä määrin kuormittavaa, että heidän oma hyvinvointinsa oli vaarantunut. Noin viidennes omaisista oli tyytymätön tilanteeseen ja kolmannes oli tyytymätön psykiatriseen hoitojärjestelmään. Omaisille tarjottujen koulutusryhmien todettiin lisäävän omaisten tietoja skitsofreniasta ja vähentävän koettua kuormittuneisuutta. Omaisten
tulisi olla mukana potilaan hoidossa ja kuntoutuksessa sen alusta
asti. Läheisestään huolta pitävät omaiset
tarvitsevat tietoa mielenterveyden häiriöistä ja niiden
hoidosta, ohjausta käytännön ongelmatilanteissa sekä
emotionaalista ja taloudellista tukea. Omaisten tiedon ja tuen tarpeet
tulisi arvioida osana potilaan hoitoa ja kuntoutusta ja tarvittavat
tukitoimet käynnistää. Koulutuksellisten tukimuotojen
saatavuutta tulisi Suomessa lisätä. Tutkimustuloksia voidaan
hyödyntää mielenterveyspalvelujen kehittämisessä
ja ennalta ehkäisevässä mielenterveystyössä
sekä omaisjärjestöjen toiminnassa.
|