 |
FL Risto Röngän slaavilaisen filologian alaan kuuluva väitöskirja U istokov russkoj i slavjanskoj aspektologitsheskoj mysli. Opisanie temporal'no-aspektual'nyh sistem ot pervyh traktatov do Nikolaja Gretscha i Aleksandra Vostokova (Venäläisen ja slaavilaisen aspektologisen käsityksen lähteillä. Temporaali- ja aspektuaalijärjestelmien kuvaus ensimmäisistä traktaateista Nikolaj Gretschiin ja Aleksandr Vostokoviin) tarkastetaan 21.5.2005 klo 12 Tampereen yliopiston Paavo Koli-salissa, Kanslerinrinne 1, Tampere. Vastaväittäjänä on professori Jouko Lindstedt (Helsingin yliopisto). Kustoksena toimii professori Arja Rosenholm.*** Risto Rönkä on syntynyt Lappeenrannassa ja hän on suorittanut filosofian lisensiaatin tutkinnon Helsingin yliopistossa. Röngän väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 1074, Tampereen yliopisto, Tampere 2005. ISBN 951-44-6278-5, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 429, Tampereen yliopisto 2005. ISBN 951-44-6279-3, ISSN 1456-954X, http://acta.uta.fi. Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere, puh. (03) 215 6055, e-mail: taju@uta.fi. Lisätietoja: Risto Rönkä, (02) 235 6009 (koti),ristoro@luukku.com
LEHDISTÖTIEDOTE Aspektologia on kielitieteen alue, joka tutkii toiminnan tai tilan kulkua ajassa ilmaisevaa kielen muotoa ja merkitystä. Väitöskirjatutkimuksen kohteena on slaavilaisten kielten aspektologinen ja temporaalinen kuvaus vanhimmista traktaateista 1800-luvun alun venäjän kielioppeihin. Primaariaineiston muodostavat 86 kymmenen slaavilaisen kielen kielioppia ja oppikirjaa. Keskeisenä tehtävänä on tulkita kuvausjärjestelmien, käsitteiden ja niitä välittävien termien ominaisuudet ja muutokset, vastata kysymyksiin, miten kunakin aikakautena aspektuaalisuus ja temporaalisuus mielletään, miten käsitteistöä käytetään ja kuinka saman tai eri kielten kuvaukset vaikuttavat toisiinsa ja uuden käsitteen ja termin syntyyn (innovaatioon). Useita metodisia osa-alueita hyödyntävässä kehyksessä keskeisintä on analysoida aspektuaalisuuden ja temporaalisuuden toteutuminen tarkastelujakson kielioppikuvauksissa yleisen ja eritoten slaavilaisen aspektiteorian valossa. Järjestelmien formaali ja semanttinen kuvaus analysoidaan ja klassifioidaan vertailun mahdollistavalla yhtenäisellä struktuurikaavalla. Innovaation osoittava käsitteistön evoluutio kuvataan kronologisella indeksiapparaatilla. Tarpeen mukaan laaja tieteentutkimuksen menetelmäkehys soveltaa eri slaavilaisten kielten kulttuurihistoriallista taustatietoa.
Autenttisten lähteiden analyysi osoittaa kuvausjärjestelmien ja käsitteiden muodostavan säännönmukaisia sisältöjen ja eri traditioiden vuorovaikutteisia kehityslinjoja. Kuvausten erityispiirteiden mukaan havaitaan viisi laajaa periodia. Ensimmäisen jakson kirkkoslaavin kieliopeissa («Donatus» 1522, «Adelphotes» 1591, Zizanij 1596, Smotrickij 1619) heijastuu voimakkaana antiikin traditio, mutta jo ensimmäiset kuvaukset osoittavat, että perfektiivi ja imperfektiivi tiedostetaan slaavin erityisominaisuutena. Merkittäväksi osoittautuu varhainen puolalainen (Statorius 1568) ja eritoten tšekkiläinen traditio (Nudožer 1603, Rosa 1672), joka kvantitatiivin ja kvalitatiivin aspektuaalisuuden eriyttäen kuvaa onnistuneesti slaavin perfektiivin ja imperfektiivin aspektin verbikategorioina. Kolmannen periodin muodostavat Lomonosovin venäjän kielioppi (1755) ja sitä seuraavat saksalais-venäläinen ja ranskalais-venäläinen traditio, joihin nivoutuu skandinaavinen alatraditio. Lomonosovin temporaaliaspektisen tradition hajoaminen tuottaa kuvauksen konservatiivin ja modernin linjan. Uusi kuvauslinja johtaa aspektuaalipiirteiden vakiintumiseen ja klassifikaatioon verbikategorioina. Samaan aikaan läntisessä traditiossa säilyy verbikeskeinen luokittelu (Kopczyñski 1778, Tomsa 1782, Bernolák 1790, Pelzel 1795, Bandtke 1808). Neljännen periodin huomattavin uudistus on sloveenin verbin puhdas binaarijako «verbum perfectivum - verbum imperfectivum» (Kopitar 1808). Saman ajanjakson venäläisessä traditiossa käännekohdan muodostavat uudet aspektuaaliset verbiklassifikaatiot (Born 1808, Vater 1808, Tappe 1810, Greè 1811, Boldyrev 1812). Merkittävää välivaihetta edustavat Charles Reiffin «branches» ja niiden venäjänkieliset vastineet «vidy» (1821). Tutkimusjakson päättävissä N. Greèin (1827) ja A. Vostokovin (1831) kieliopeissa aspekti («vid») kanonisoituu ja eriytyy selkeästi tempuskuvauksesta. Yksittäisten terminologisten innovaatioiden, eritoten aspektuaalisen attribuutin systemaattinen tarkastelu osoittaa kuvauksen asteittaisen siirtymisen tempuskeskeisestä kuvauksesta semanttiseen verbiklassifikaatioon. Tutkimuksen kronologinen malli esittää keskeisten aspektuaalikäsitteiden olennaisimmat kehitysvaiheet.
Tutkimustulokset luovat edellytykset selvittää samaa aihepiiriä Greèin ja Vostokovin jälkeisessä periodissa. Osana laajaa eurooppalaista kielioppitraditiota ne antavat mahdollisuuden täsmentää aspektiteorian evoluutiota. Vertailevaan (kontrastiiviseen) aspektitutkimukseen väitöskirjassa systematisoitu monikielinen käsitteistö tuo uusia aineksia ja uutta perspektiiviä.
|