 |
LL Ville Mattilan kansanterveystieteen alaan kuuluva väitöskirja Injuries and Their Risk Factors in Finnish Adolescents
(Tapaturmat ja niiden riskitekijät suomalaisnuorilla)
tarkastetaan 1.7.2005 klo 12 Tampereen yliopiston lääketieteen laitoksen B-rakennuksen pienessä luentosalissa, Medisiinarinkatu 3, Tampere. Vastaväittäjänä on dosentti Harri Pihlajamäki (Helsingin yliopisto). Kustoksena toimii professori Arja Rimpelä.*** Ville Mattila on syntynyt Saarijärvellä ja hän on suorittanut lääketieteen lisensiaatin tutkinnon Tampereen yliopistossa. Nykyisin hän toimii tutkijalääkärinä. Mattilan väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 1085, Tampereen yliopisto, Tampere 2005. ISBN 951-44-6316-1, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 443, Tampereen yliopisto 2005. ISBN 951-44-6317-X, ISSN 1456-954X, http://acta.uta.fi. Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere, puh. (03) 215 6055, e-mail: taju@uta.fi. Lisätietoja: Ville Mattila, 040-582 1356 (työ), ville.mattila@uta.fiLEHDISTÖTIEDOTE Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää suomalaisnuorille tapahtuneiden tapaturmien ja väkivallan aiheuttamien vammojen yleisyyttä, vakavuutta sekä riskitekijöitä. Tutkimus perustui kolmeen aineistoon. Kuolinsyyrekisteristä poimittiin 0-14-vuotiaiden suomalaisten tapaturmaiset ja väkivaltaiset kuolemat vuosina 1971-2002. Toinen aineisto perustui Nuorten Terveystapatutkimukseen (NTTT). Postikyselynä toteutettu tutkimus sisälsi vuonna 1999 kysymyksiä tapaturmien ja väkivallan yleisyydestä, nuoren sosioekonomisesta taustasta, terveydentilasta ja terveyskäyttäytymisestä. Lomake lähetettiin 10 883 nuorelle, joista kyselyyn vastasi 8216 (vastausprosentti 76%). Osallistujien keski-iät olivat 12.6, 14.6, 16.6 ja 18.6 vuotta. Kolmas, pitkittäinen tutkimusaineisto sisälsi vuosien 1979-1997 NTTT-otoksen, joka yhdistettiin henkilötunnuksen avulla kuolinsyy- ja hoitoilmoitusrekisteriin. Otos oli kooltaan 72 194 henkilöä, joista 57 297 oli vastannut NTTT-kyselyyn. Otoksen ihmisiä seurattiin kuolinsyyrekisterissä tai hoitoilmoitusrekisterissä keskimäärin 10 vuotta. Päävastemuuttujina olivat tapaturmaiset ja väkivaltaiset kuolemat ja sairaalahoitoon johtaneet vammat, jotka analysoitiin erikseen. Tapaturmaisen ja väkivaltaisen kuoleman ilmaantuvuus vuonna 1971 oli 0-14-vuotiailla suomalaispojilla oli 36.7 jokaista 100 000 henkilöä kohden, vuonna 2001 vastaava luku oli 7.1. Tytöillä vastaavat luvut olivat 20.1 ja 2.8. Muutos tutkimusajanjaksona oli huomattava, poikien tapaturmakuolemat vähenivät 30-vuoden aikana 81%, tyttöjen 86%. Väkivaltaisien kuolemien ilmaantuvuus ei muuttunut tutkimusaikana.
Lievemmät tapaturmat ovat yleisiä suomalaisnuorten keskuudessa. Kyselyä edeltäneen kuukauden aikana lääkärin tai sairaanhoitajan hoitoa vaatineita tapaturmia ilmoitti 5.5% 12-18-vuotiaista suomalaisnuorista, väkivallan aiheuttamia vammoja ilmoitti vastaavasti 1.7% nuorista. Pojat raportoivat merkitsevästi enemmän tapaturmia kuin tytöt, kun taas tytöt ilmoittivat poikia useammin väkivallan aiheuttamia vammoja.
Pääosa tapaturmien ja väkivallan aiheuttamista vammoista oli lieviä venähdyksiä, ruhjeita ja revähdyksiä. Tapaturmien aiheuttamat vammat sijaitsivat anatomisesti pääasiallisesti alaraajoissa, väkivallan aiheuttamat vammat olivat tyypillisimmin pään ja yläraajan vammoja.
Alkoholi liittyi erityisesti väkivallan aiheuttamiin vammoihin, sillä 40% väkivallan aiheuttamia vammoja raportoineista kertoi, että he itse tai väkivallan toinen osapuoli oli alkoholin vaikutuksen alaisena väkivallan sattumishetkellä.
Tapaturmien vahvimmat riskitekijät merkittävyysjärjestyksessä olivat äskettäin koettu väkivalta, aktiivinen liikunta urheiluseurassa, päivittäiset stressioireet ja eläminen ei-ydinperheessä. Vahvimpia väkivallan aiheuttamien vammojen riskitekijöitä olivat vastaavasti äskettäinen tapaturma, päivittäiset stressioireet, tupakointi sekä eläminen ei-ydinperheessä.
Seuranta-aineistomme perusteella vahvin tapaturmaisen ja väkivaltaisen kuoleman ennustaja pojilla oli huono koulumenestys ja tytöillä tupakointi. Sairaalahoitoon johtaneen vamman vahvin ennustaja sekä tytöillä että pojilla oli aktiivinen liikunta urheiluseurassa. Tapaturmaiset kuolemat ovat vähentyneet selkeästi 30 vuoden aikana. Tämän positiivisen kehityksen syyt ovat moninaiset, mutta lisääntynyt tieto tapaturmista, lasten valvonta vesien äärellä ja koulumatkoilla, turvallisemmat leikkikentät ja yleinen liikenneturvallisuuden paraneminen ovat todennäköisesti suurimmat yksittäiset tekijät.
Tutkimuksemme perusteella tapaturmien ja väkivallan aiheuttamien vammojen riskitekijät ovat samankaltaisia. Sosioekonomisista taustatekijöistä suomalaisnuorilla vain perherakenne ja maantieteellinen alue selittävät tapaturmia ja väkivallan aiheuttamia vammoja. Keskimääräistä huonompi terveydentila ja negatiiviset terveystottumukset ovat sosioekonomista taustaa merkittävämpiä tapaturmien ja väkivallan aiheuttamien vammojen riskitekijöitä suomalaisnuorilla. Yksittäisistä terveystottumuksista aktiivinen liikunta urheiluseurassa on tapaturmien vahvin riskitekijä. Erityisesti liikuntatapaturmien ehkäisyyn tulee jatkossa kiinnittää lisää huomiota. |